Elokuu alkoi meillä vauhdikkaasti!
Elokuun eka päivä:
Käytiin Porin KV-näyttelyssä Enian ja Zivan kanssa. Saatiin viettää koko lauantaipäivä Porissa raviradalla kehän reunalla (ja vähän autossakin vesisateen takia). Näyttelytulokset olivat siis hienot! Ziva oli JUN Eri 1, PN 4 ja Vara-Sert. Enia oli AVO Eri 1, PN 1, Cacib ja ROP! Kehä meillä, tottakai, alkoi jo aamulla ja ryhmäkehä vasta klo 16, mutta jäätiin loppukehiä sitten odottamaan.. näin jälkikäteen tuumaten, että ihan turhaa.. ei pärjätty siellä, mutta tää on tätä! Välillä pärjää ja välillä ei ;)
Elokuun toka päivä:
Aamusta herätys ja autoon, auton nokka kohti kaakkois-Suomea ja Virolahtea! Tänään sunnuntaina meidän ensimmäinen ja vanhin kummipoika (joka on Teijon Tarja-siskon poika) pääsi riparilta. Eli lähdettiin viettämään Sakun riparijuhlia tuonne Venäjän rajan tuntumaan Tarjan ja Karin luo. Matka sujui hyvin, oli mitä mainoin keli ajella. Aurinko paistoi melkein koko matkan, vasta Kouvolan jälkeen alkoi satamaan, mutta sade lakkasi kun päästiin Virolahdelle. Oli aivan upea sää viettää ulkona juhlien.
Ruoka oli hyvää ja kahvi ja kakku, nam, nam, erittäin namia! Harmi, kun vatsaan ei voi varastoida kaikkia herkkuja mitä tarjolla oli!
Saku oli tyylikkäästi pukeutunut ja tuntui, että poika on kasvanut ihan nuoreksi aikuiseksi yhdessä yössä ja tottakai piti ottaa parit valokuvat kukan kera =)
----------
Koska Tarjan luona oltiin, niin tottakai koiriakin oli pakko päästä moikkaamaan. Kävin tarhalla rapsuttelemassa koiria. Vandaa piti ihailla enemmänkin, on se vaan upea holsku!
Hauskaa niillä oli kun saivat roikkua kaikki samassa lelussa kiinni! Yllättävän kovat voimat ovat noilla pikkuisilla; Nasulla ja Miinalla!
Tais koirilla olla vähän tylsää, kun on pitänyt olla tarhassa, eikä ole päässyt moikkaamaan juhlavieraita ;)
------------
Pois lähtiessä meidän mukaamme lähti tuo Miina-tyttönen.. harmi vaan, kun tytteli ei tullut meille.. ;) Miinan uusi koti on Teuvalla Mäntylän perheessä. Mäntylän porukalla on paljon lyhyempi matka hakea pentu meiltä kuin Tarjalta (jonne on meiltäkin matkaa 420 kilsaa + vielä matka Teuvalle n. 60 kilsaa).
Automatka sujui yllättävän hyvin Miinan kanssa. Alkumatka Haminaan asti oli hieman levotonta. Miina ei oikein löytänyt hyvää paikkaa ja vähän autossa oleminen jännitti, mutta pikku hiljaa Miina rauhoittui mun syliin ja siinä se sitten kökötti melkein koko matkan.
Sylistä Miina katseli edellä meneviä autoja pää kallellaan, ihmetellen mitä ne ovat!
Suurimmaksi osaksi Miina kylläkin nukkui auton käsijarrun päällä, käsijarrun päällä oli tyyny ja pyyhe, joten 
siinä oli kiva paikka olla. Ja kun vielä rapsuttelin kuonon päältä ja suupielistä, niin mikäs sen rauhoittavampaa on ollakkaan =) Kerran pysähdyttiin Lahden lähistöllä ja käytiin kävelemässä metsässä, Miina seurasi oikein nätisti mua ja oli kuin oltais aina tunnettu toisemma. Kun matkaa oli jäljellä enää 60 kilsaa, soittelin Miinan tulevalle perheelle ja sovittiin koska he tulevat meille. Haikeaa oli erota pikku-Miinasta, kun lähdön aika tuli uuteen kotiin.. ja kun Miina takertui muhun kuin pikku takiainen.. niisk! Mutta Miinalle tuli hyvä koti ja tullaan näkemään sitä ihan varmasti tulevaisuudessa, ainakin näyttelyissä :)
siinä oli kiva paikka olla. Ja kun vielä rapsuttelin kuonon päältä ja suupielistä, niin mikäs sen rauhoittavampaa on ollakkaan =) Kerran pysähdyttiin Lahden lähistöllä ja käytiin kävelemässä metsässä, Miina seurasi oikein nätisti mua ja oli kuin oltais aina tunnettu toisemma. Kun matkaa oli jäljellä enää 60 kilsaa, soittelin Miinan tulevalle perheelle ja sovittiin koska he tulevat meille. Haikeaa oli erota pikku-Miinasta, kun lähdön aika tuli uuteen kotiin.. ja kun Miina takertui muhun kuin pikku takiainen.. niisk! Mutta Miinalle tuli hyvä koti ja tullaan näkemään sitä ihan varmasti tulevaisuudessa, ainakin näyttelyissä :) *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti