maanantai 24. elokuuta 2009

Kuvauksissa..


Luustokuvauksissa ja polvitarkastuksessa Kankaanpäässä!

Tänään oltiin Zivan kanssa virallisissa kuvauksissa ja polvitarkastuksessa Ventelän eläinlääkärillä. Mukaan lähti myös Marjo ja kuvattavaksi Zivan kaveri Kidi tuolta Seinäjoen suunnalta.

Molemmilta koiruleilta kuvattiin lonkat, kyynärpäät, olkapäät sekä Kidiltä lisäksi selkä. Zivalle tehtiin polvitarkastus.

Oli muuten tuhtia ainetta tuo nukutusaine, joka annettiin suoraan suoneen.. Ziva ei ehtinyt kävellä kuin kolme metriä, niin johan jalat alkoi pettää alta ja uni tuli!

Olipas meillä sitten tovin aikaa aika rauhallisia belgejä ;)
100 kilsan kotimatkalla, ei kumpikaan nostanut päätään ylös auton takaosasta..
ja uni maittaa (ainakin Zivalle) vieläkin ;)

Tuloksia nyt sitten odotellaan Kennelliitosta lonkkien ja kyynärpäitten osalta, mutta alustavasti näyttävät ihan priimalta. Olkapäät olivat molemmilla terveet sekä Kidin selkä ja Zivan polvet 0/0 eli terveet!
Niin ja loppuun vielä meidän pikku-Sipulimme virallinen paino: Se on 19,3 kg! :)

kuvassa uneliaat kaverukset meille tultaessa

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Jossu -hauva 15.8.09


Jossu -hauva ;)

Jossu alias Johanna (siskoni tyttö) on "koirahullu" tenava!

Jossu kulkee (eli konttaa) kuin koira, haukkuu kuin koira, läähättää kuin koira, vinkuu kuin koira..

Jossu halusi meillä oikeitten koirien kanssa samaan koiratarhaan. Ensin Jossu oli Enian ja Rinan kanssa samassa tarhassa ja sitten Mimin ja Zivan kanssa. Enia ja Rina olivat tylsää seuraa, niitä ei kiinnostanut leikkiminen, ja taisivat kummastella tätä kaksjalkaista koiraa ;)
Mimi ja Ziva ottivat Jossun vastaan kuin koiran! Hyppivät sisäkopin katolle ja piiloutuivat koppiin ja juoksivat tarhaa ympäriinsä.
Kummasti Jossun aika kului siellä koiratarhassa!
Tuumasi sitten myöhemmin, että "Mullekkin tulee sitten isona koirakennel" :)

lauantai 15. elokuuta 2009

Koirien "tarhalla" metsänreunalla


Metsä, se on se meillä tämän hetken "päivän sana", sillä siis jatketaan tänäkin viikonloppuna! Nyt jatketaan metsän reunassa olevan koiratarhan puitten kaadolla!

Tarhassa on ollut kolme isoa puuta, jotka ovat kuivuneet pystyyn jostain syystä! Puut ovat pikkuhiljaa alkaneet nojata toisiin puihin ja ne on ihan pakko kaataa, kun sopiva hetki tuloo eli saadaan miehiä tarpeeksi paljon apuun ja semmonen, joka osaa käyttää moottorisahaa..
Kun tietenkin noista kolmesta puusta on kaksi noitten koiratarhojen sisällä, niin puita ei pysty suoraan kaatamaan nurin, vaan niitten kanssa pitää "leikkiä" ;)

Tarja-siskon mies Pasi on harrastellut moottorisahan kanssa suvun metsätöissä, joten Pasi sitten lupautui kaatamaan noi puut tarhasta ja samalla sahaamaan "Koirahaassa" olevat myrskyn kaatamat puut pois. Puut lähtivät samalla metsurin mukaan takkapuiksi. Meillä kun takkaa ei oo, eikä vielä sitä saunamökkiäkään minkä kiukaassa puita polttaisi! Voi, kun noista kaadetuista puista tuli hyvä haju.. ihan kesäisen saunan tuoksu!

--

perjantai 14. elokuuta 2009

Metsän, "Koirahaan" siivousta


Koirahaan valtiatar iski metsään belgiensä kanssa 14.8.09!


Minäpä siis päätin aloittaa metsätyöt raivaamalla vadelma- alias vaaranpuskat nurin!




Tää meidän metsäpläntti kasvaa ihan valtoimenaan vaaramia.. niitä on ja ne on isoja.. ja piikkisiä! Onneksi ollaan joskus ostettu tommonen "vesaviikate", joka on yllättävän mainio kapistus noitten puskien katkomiseen.. välillä kyllä terää pitää teroittaa, kummasti se vaan tylsyy tossa! Sen verran säälin noita puskia, että söin ensin marjat puskista ja sitten vasta huitaisin kumoon ;) Tosi makoisia ovat nuo vaaramet nyt ja mehukkaita, saa kummasti janojuomaa niistä.. tossa hommassa meinaa tulla hiki pintaan ihan väkisinki!

Noi meidät belgitkin olivat kovasti auttamassa mua. Mimi, Isla ja Ziva auttoivat nyppimällä itse marjoja puskista suoraanja Rina pienellä avustuksella eli kaatamalla oksa sille maahan, niin se nyppi marjat sitte suuhunsa. Enialle ja Kiialle piti kädestä antaa marjat, ne eivät vaivautuneet itse niitä poimimaan.. palveltavia pikku prinsessoja ;)


--
Välillä tuo homma tuntuu ihan hullun hommalta! Onko järkeä raivata tätä plänttiä tällä tavoin, eikö oo mitään muuta keinoa saada noita puskia nurin ja äkkiä?! Kaikki siis pitäisi tapahtua heti ja äkkiä eikä pikkuhiljaa tällälailla käsipelin.. Ihan kuin tuo metsä tuosta katoaisi ja häviäisi pois.. ehkä tuonne alitajuntaan ei oo vielä täysin mennyt ajatus, että mettä on meidän oma ;)
--

torstai 6. elokuuta 2009

Metsäpläntti

*
Nyt se on vihdoinkin totta !!

Monta vuotta sitten haaveilin, että "Voikun sais tosta meidän talon takana olevan metsäpläntin ostettua joskus meille ja sais siihen tehtyä koirille isot tarhat, jossa olis tilaa olla!"

Nyt se päivä on koittanut! Saatiin kasaan tarvittava määrä euroja ja kauppa syntyi!

Nyt meillä on lisää tonttia, johon saa tehtyä isot koiratarhat.. ja sitten joskus pystytettyä pikkuisen saunamökin.. puukiukaalla.. kylpytynnyrillä... uima-altaalla..

Haaveilua, joka ehkä joskus toteutuukin, kuten tämä metsäisen maan kauppakin!

Nyt vielä odotellaan virallisia papereita viranomaisilta, mutta muuten pläntti on meidän.. nimikin on pläntille keksitty jo valmiiksi, jos sitä tarvitaan. Nimi tulee noudattamaan vanhoja perinteitä, jotka juontavat juurensa vanhaan juuritilaan ja siitä lohkottuihin paloihin! Aikaisemmin lohkottujen maapalojen loppuosa on "Haka" -niminen, joten meidän palan nimeksi tulee "Koirahaka".. mistähän moinen nimi johtuukaan.. ;)

Tässä kuvia meidän metsäpläntistä:


*

maanantai 3. elokuuta 2009

Kesälomalle 3.8.09

: ) =)

Loma, loma, loma, aah! Ei kelloon tuijottamista, ei aikataulua, ulkona koko päivän!
Voiko parempaa olla ja loman kruunaa mustikkapuusta mustikat ja kirsikkapensaasta kirsikat!!

=)

Elokuun alku, juhlia ja koiranpennun tuontia

*
Elokuu alkoi meillä vauhdikkaasti!

Elokuun eka päivä:
Käytiin Porin KV-näyttelyssä Enian ja Zivan kanssa. Saatiin viettää koko lauantaipäivä Porissa raviradalla kehän reunalla (ja vähän autossakin vesisateen takia). Näyttelytulokset olivat siis hienot! Ziva oli JUN Eri 1, PN 4 ja Vara-Sert. Enia oli AVO Eri 1, PN 1, Cacib ja ROP! Kehä meillä, tottakai, alkoi jo aamulla ja ryhmäkehä vasta klo 16, mutta jäätiin loppukehiä sitten odottamaan.. näin jälkikäteen tuumaten, että ihan turhaa.. ei pärjätty siellä, mutta tää on tätä! Välillä pärjää ja välillä ei ;)

Elokuun toka päivä:
Aamusta herätys ja autoon, auton nokka kohti kaakkois-Suomea ja Virolahtea! Tänään sunnuntaina meidän ensimmäinen ja vanhin kummipoika (joka on Teijon Tarja-siskon poika) pääsi riparilta. Eli lähdettiin viettämään Sakun riparijuhlia tuonne Venäjän rajan tuntumaan Tarjan ja Karin luo. Matka sujui hyvin, oli mitä mainoin keli ajella. Aurinko paistoi melkein koko matkan, vasta Kouvolan jälkeen alkoi satamaan, mutta sade lakkasi kun päästiin Virolahdelle. Oli aivan upea sää viettää ulkona juhlien.

Ruoka oli hyvää ja kahvi ja kakku, nam, nam, erittäin namia! Harmi, kun vatsaan ei voi varastoida kaikkia herkkuja mitä tarjolla oli!

Saku oli tyylikkäästi pukeutunut ja tuntui, että poika on kasvanut ihan nuoreksi aikuiseksi yhdessä yössä ja tottakai piti ottaa parit valokuvat kukan kera =)
----------

Koska Tarjan luona oltiin, niin tottakai koiriakin oli pakko päästä moikkaamaan. Kävin tarhalla rapsuttelemassa koiria. Vandaa piti ihailla enemmänkin, on se vaan upea holsku!

Kina, Nasu ja Miina pääsivät tarhasta pois, ja samantien alkoivat riehumaan keskenään!

Hauskaa niillä oli kun saivat roikkua kaikki samassa lelussa kiinni! Yllättävän kovat voimat ovat noilla pikkuisilla; Nasulla ja Miinalla!

Tais koirilla olla vähän tylsää, kun on pitänyt olla tarhassa, eikä ole päässyt moikkaamaan juhlavieraita ;)

------------

Pois lähtiessä meidän mukaamme lähti tuo Miina-tyttönen.. harmi vaan, kun tytteli ei tullut meille.. ;) Miinan uusi koti on Teuvalla Mäntylän perheessä. Mäntylän porukalla on paljon lyhyempi matka hakea pentu meiltä kuin Tarjalta (jonne on meiltäkin matkaa 420 kilsaa + vielä matka Teuvalle n. 60 kilsaa).

Automatka sujui yllättävän hyvin Miinan kanssa. Alkumatka Haminaan asti oli hieman levotonta. Miina ei oikein löytänyt hyvää paikkaa ja vähän autossa oleminen jännitti, mutta pikku hiljaa Miina rauhoittui mun syliin ja siinä se sitten kökötti melkein koko matkan.

Sylistä Miina katseli edellä meneviä autoja pää kallellaan, ihmetellen mitä ne ovat!
Suurimmaksi osaksi Miina kylläkin nukkui auton käsijarrun päällä, käsijarrun päällä oli tyyny ja pyyhe, joten siinä oli kiva paikka olla. Ja kun vielä rapsuttelin kuonon päältä ja suupielistä, niin mikäs sen rauhoittavampaa on ollakkaan =) Kerran pysähdyttiin Lahden lähistöllä ja käytiin kävelemässä metsässä, Miina seurasi oikein nätisti mua ja oli kuin oltais aina tunnettu toisemma. Kun matkaa oli jäljellä enää 60 kilsaa, soittelin Miinan tulevalle perheelle ja sovittiin koska he tulevat meille. Haikeaa oli erota pikku-Miinasta, kun lähdön aika tuli uuteen kotiin.. ja kun Miina takertui muhun kuin pikku takiainen.. niisk! Mutta Miinalle tuli hyvä koti ja tullaan näkemään sitä ihan varmasti tulevaisuudessa, ainakin näyttelyissä :)
*