Enkeliemme muistoksi

Milla, Sani ja Pinja

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle,

tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan.

Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme,

jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä.

Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta,

ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja,

ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia;

haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita,

juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta:

jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä,

jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen.

Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee.

Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte,

te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa.

Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä,

ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,

jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

kirjoittaja Tuntematon

Pinja

Pinjasta tuli tänään uusi enkeli koirien taivaaseen..
Ikävä on suunnaton.. miksi näin...

Pinjan takajalkaan alkoi jälleen kerääntyä nestettä (tulehdus kai uusiutui), liikkuminen muuttui huonommaksi päivä päivältä, viikko sitten Pinjalla alkoi olemaan pieniä hengitysvaikeuksia, Pinja lakkasi kolme päivää sitten syömästä.. meidän pikku syöppö, jolle on aina ruoka kelvanut ja nyt ei mikään :(

Pinjalla on ollut monta vuotta etujalan takana olevassa nisässä kasvaimia, syksyn aikana kainaloon ilmestyi rakeisia muhkuroita.. Ehkä tässä kävi näin, että kasvaimet olivat laajentuneet keuhkoon, jotka sitten aiheutti hengitysvaikeudet. Näin pääteltiin eläinklinikalla..

Raskasta oli tehdä se päätös, että piti varata aika, se aika, tehtävä, joka vie Pinjan pois elämästämme.. mutta "Oikea ratkaisu" -näin sanoi järki ja eläinlääkäri..

Mutta on tämä "väärin", Pinja oli enemmän kuin koira, Pinja oli mun toinen varjo..
Pinja-Piikua tulen ikuisesti kaipaamaan, enemmän kuin ketään muuta..
-

Metsälenkillä koirien kanssa

*
Pitkästä aikaa kävin metsälenkillä läheisessä metsikössä koirien kanssa.
Sää oli mitä parhain, ihan pikku pakkanen ja lunta maassa ja puitten oksilla melkein sentin verran, ihan kuin joulukortin maisema =)
Mukana pääsivät tällä kertaa meidän koiralauman kakarat eli Ziva, Enia ja Mimi.
Ai, että mikä nautinto oli itsellä, kun sai raikkaassa talvikelissä tarpoa ilman taskulamppua pitkin metsäpoluja ja unohtaa huolet ja murheet hetkeksi aikaa (Pinja ei ole ihan kunnossa)..

Jos itse nautin paljon, niin belgieesit nauttivat sitäkin enemmän.. välillä riehuttiin kolmen koplana ympäri metsää, välillä nuuskittiin maan ja ilman hajuja ja TOTTAKAI syötiin nami-nami lunta!
Välillä oltiin piilosilla.. eli minä piilouduin kivien, kantojen ja puitten taakse ja koirat kilpaa etsivät, että minne "mamma" hävisi.. ja voi sitä riemua, kun "mamma" löytyi!!
Enia oli tässä hommassa aika etevä.. Mimi sitten ja hännänhuippuna Ziva-sipuli.
Kyllä sitten kakaroille uni maittoi, kun metsästä kotia päästiin ;)
*

Itsenäisyyspäivä..

Hauskaa ja leppoisaa Itsenäisyyspäivää!

Zivan temppuja maneesilla

Tempputyttö Ziva-sipuli!

Tänään oltiin maneesilla viimeistä kertaa pentukoulussa Zivan kanssa.
Zivan kanssa ollaan harjoiteltu mm. näyttelykehäkäyttäymistä, seuraamista, seisomista, paikalla oloa.
Ollaan totuteltu vieraiden ihmisten käsittelyyn ja vieraiden koirien kanssa seurusteluun.

Koulutunnin päätteeksi koirat ovat saaneet riehua keskenään ja hauskaa on ollut!
Kuvissa Zivan lisäksi pentukoulun vetäjä Niina ja vas. kuvassa Niinan koira Ronja.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Zivan uusin kaveri pohjanpystykorva tyttö Sissi.
Ziva näytti Niinalle, miten osataan makkaraa kerjätä!

=)

Haravointia joulukuussa..

Jouluisella syyslomalla =0)

Mikäs sen urheillullisempaa on syyslomalla, kuin olla ulkona raikkaassa, vesitihkuisessa säässä ja haravoida! Itse asiassa, ihan HAUSKAA! Kun pukee kunnolla ja liikkuu, niin hyvin tarkenee =)

Mimi ja Enia


Mimi ja Enia olivat "avustamassa" mua haravatöissä.. tai avustamassa.. hmm.. miten sen nyt ottaa.. harava sai karvaiset jalat alleen ja lähti karkuun, lehtiläjä ei ollutkaan lehtiläjä.. jaloissani pyöri märkäisiä belgiriiviöitä..

No hauskaa ainakin riiviöillä oli.. ja vähän itselläkin.. oli pakko heitellä lehtiä koirien päälle.. joulukonnuutta mielessä ;0)

"Riiviöt lehtiläjässä"
Mimi ja Enia

Oli muuten helppoa tää haravointi, lehdet ei lähteneet lentoon, vaikka vähän tuulikin! Olivat ne sen verran märkiä ja raskaita, kun olivat jääneet syyslumen alle (kun lumisade syksyllä yllätti, niin ei ehtinyt kaikkia haravoimaan silloin pois.. tai olikohan silloin jo syyslaiskuutta ilmassa..).

Jouluinen syysloma Merjalla

Jouluinen "syysloma" viikko alkoi!

Ja samalla avattiin joulukalenterista eka luukku!
Laitettiin eilen ja vähän tänäänkin kynttilöitä pihalle ja sisälle.. sään suhteen ei kyllä uskoisi, että nyt on joulukuu! Lunta ei oo maassa yhtään ja taivaalta sataa vettä.. ja koirat on kuraisia , kun vähänkin riehuvat pihalla. Tylsää..

Mutta kieltämättä nuo kynttilät piristävät olotilaa ja joulukorttien askartelu ja joululaulut ja joululahjojen osto, Pinjan jalastakin on turvotus lähtenyt.. oon ihan joulumielellä.. jo nyt =)