Vuosi vaihtuu..

Vanha vuosi on pian loppuun käytetty ja uutta vuotta aloitellaan!

Mennyt vuosi oli koirien suhteen ylämäkeä ja alamäkeä, oli surua; Millan, Sanin ja Pinjan poismeno, Enian hc-silmät sekä Iloa; Islan tervet silmät, Rinan ja Zorron pennut syntyivät, Ziva syntyi, näyttelymenestystä Enialle, Islalle ja Rinalle, ym., ym..
Mitä kaikkea sitä voikaan mahtukaan yhteen vuoteen!

Vuodelta 2009 tietenkin toivon koirien osalta, että ne pysyvät terveinä ilman suurempia haavereita.. niitä pikku naarmuja, kuten kynnen irtoamisia, korvan halkeamisia, ei lasketa ollenkaan, ne kuuluvat normaaliin koiran elämään ;) Ja tietenkin toivon hieman tuota näyttelymenestystäkin koiruuksillemme!
*
Uuden vuoden lupaukset voisivat olla koirien suhteen:
- Mimille aletaan opettamaan kunnon kehäkäyttäytymistä eli ei hypitä kehässä ja kiemurrella kuin mato tuomarin sylissä ;)
- Mimi viedään silmätarkastukseen
- koirista, joista ei vielä ole otettu dna-näytettä Lohen tutkimusta varten, otetaan verinäyte
- osa koirista luonnetestataan
- aletaan lenkkeillä koirien kanssa enemmän.. olisi muuten itselle hyötyä tästä aika lailla ;)

Aika realistisia juttuja.. osan varmaan toteutankin.. =)
*
Lopuksi: Oikein hyvää, onnellista, menestyksellistä, elämyksellistä, koiramaista vuotta 2009!
Pidetään koiristamme hyvää huolta!

Joulun jälkeen

Joulun pyhät ovat sitten ohi ja uutta vuotta odotellaan!

Eilen tuli vietettyä sisarusten ja vanhempieni kanssa "karaoke-biljardi-iltaa" tuolla tien toisella puolella ja nyt ollaan otettu rennosti tämä päivä, koirien kanssa ulkoiltu ja naputettu tietsaa, kirjoiteltu juttuja blogiin ja picasaan lisäilty kuvia. Teijo on löhöillyt sohvalla teeveetä katsoen. Siis leppoisaa meininkiä =)
Huomista varten kerätään voimia.. töihin, töihin..

Jouluna tuli taasen, kuten jokaisena jouluna aiemminkin, ahmittua liikaa jouluruokaa, suklaata.. joulutorttuja.. ähky olo, mutta siitä huolimatta nam!

Menneessä joulunajassa oli se erittäin mukava asia, että pyhäpäiviä oli näin paljon, sai olla kotona (tai kylässä) eikä tarvinnut töissä olla. Koirien kanssa sai lähteä metsään tai kävelylenkille koska vain!
Koiratkin saivat viettää enemmän aikaa meidän kanssa, eikä niiden tarvinnut olla ulkotarhassa pitkää työpäivää yksistään.


Kameraakin tuli "ulkoilutettua" hieman tapaninpäivänä. Lähdin Zivan ja Zivan velipojan Rokin kanssa metsälenkille. Belgit saivat riehua keskenään ja juosta niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Riemua oli kakaroilla! Itsekkin nautin ihanasta raikkasta "melkein pakkas" lumikelistä tosi paljon! Tulipahan samalla sulateltua jouluruokaa pois..

Kuvassa: "Vauhdin hurmaa metsäpolulla a'la Ziva ja Roki"

Niin muuten; tämä joulunaika oli muuten ensimmäinen joulu näillä Rinan "Mustantuiskun L-lapsosilla"
=)

Joulun tunnelmaa

”Sinivuorten yö, siellä uuras työ se on päättynyt, jo on
juhla nyt. Lala lallalla, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin.

Ilta joulun on, käymme joukkohon kevytkengin vain
sipisipsuttain. Lala lallalla, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin.

Pajan tuottehet, somat antimet kukin tonttu tuo hyvän lapsen luo. Lala lallalla, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin.

Sinivuorten taa pian kiiruhtaa tontut uinumaan taas
rauhassaan. Lala lallalla, helikellot soi, mennä tonttuset voi ilomielin.”

Joulun toivotus

Rauhaisaa ja lämmintä joulumieltä kaikille!

Maneesilla tonttuillaan..

Tonttuleikkiä maneesilla!
Joo, eli tarkemmin: "koiramainen pikkujoulujuhla" Jalasjärven koiraharrastajilla.
Tätä perinnettä on jatkunut koiraharrastajilla niin kauan kuin maneesi on pystyssä ollut (varmaan 5 vuotta tai jotain). Harmittavasti vaan on pikkujouluporukka kutistunut vuosi vuodelta melkein olemattomiin.. ehkä se johtuu siitä, että nuoriso on vielä opiskelupaikkakunnalla tai lapset koulun joulujuhlissa tms... no se siitä mietiskelystä!

Tällä kertaa meitä kaxjalkaisia oli neljä kappaletta, noita nelijalkaisia oli kolme kappaletta!
Voiskohan tähän todeta sananlaskun "Pidot paranee, kun väki vähenee!" ;o)
No, ainakin silleen, että paikalla olijat saivat herkutella mielin määrin pipareita, glögiä, suklaata eikä tarvinnut emännän pelätä, että tarjottavat loppuvat kesken! Koirat eivät niinkään herkutelleet, vaan leikkivät keskenään mielin määrin!


Aika "hassua", Jalasjärvellä näitä belgejä ei montaakaan ole (belgit on melkein kaikki meillä), saati sitten belgimuunnosta. Niin nyt oli maneesilla peräti kaksi belgiä (likkoja molemmat) ja oikein kaksi eri muunnosta tervueren ja malinois! Hyvä Jalasjärven belgit =o) Sitten mukana oli yksi lancashire heeler -poika.

Hauskaa oli kaikilla, mutta kieltämättä tuli syötyä vähän liikaa suklaata.. mutta joulu on kerran vuodessa vaan!


Kuvissa Zivan kanssa ovat malinois Piitu ja hiileri Pomo.
Lisää kuvia löytyy picasan albumista!

Enkeliemme muistoksi

Milla, Sani ja Pinja

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle,

tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan.

Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme,

jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä.

Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta,

ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja,

ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia;

haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita,

juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta:

jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä,

jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen.

Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee.

Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte,

te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa.

Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä,

ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,

jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

kirjoittaja Tuntematon

Pinja

Pinjasta tuli tänään uusi enkeli koirien taivaaseen..
Ikävä on suunnaton.. miksi näin...

Pinjan takajalkaan alkoi jälleen kerääntyä nestettä (tulehdus kai uusiutui), liikkuminen muuttui huonommaksi päivä päivältä, viikko sitten Pinjalla alkoi olemaan pieniä hengitysvaikeuksia, Pinja lakkasi kolme päivää sitten syömästä.. meidän pikku syöppö, jolle on aina ruoka kelvanut ja nyt ei mikään :(

Pinjalla on ollut monta vuotta etujalan takana olevassa nisässä kasvaimia, syksyn aikana kainaloon ilmestyi rakeisia muhkuroita.. Ehkä tässä kävi näin, että kasvaimet olivat laajentuneet keuhkoon, jotka sitten aiheutti hengitysvaikeudet. Näin pääteltiin eläinklinikalla..

Raskasta oli tehdä se päätös, että piti varata aika, se aika, tehtävä, joka vie Pinjan pois elämästämme.. mutta "Oikea ratkaisu" -näin sanoi järki ja eläinlääkäri..

Mutta on tämä "väärin", Pinja oli enemmän kuin koira, Pinja oli mun toinen varjo..
Pinja-Piikua tulen ikuisesti kaipaamaan, enemmän kuin ketään muuta..
-

Metsälenkillä koirien kanssa

*
Pitkästä aikaa kävin metsälenkillä läheisessä metsikössä koirien kanssa.
Sää oli mitä parhain, ihan pikku pakkanen ja lunta maassa ja puitten oksilla melkein sentin verran, ihan kuin joulukortin maisema =)
Mukana pääsivät tällä kertaa meidän koiralauman kakarat eli Ziva, Enia ja Mimi.
Ai, että mikä nautinto oli itsellä, kun sai raikkaassa talvikelissä tarpoa ilman taskulamppua pitkin metsäpoluja ja unohtaa huolet ja murheet hetkeksi aikaa (Pinja ei ole ihan kunnossa)..

Jos itse nautin paljon, niin belgieesit nauttivat sitäkin enemmän.. välillä riehuttiin kolmen koplana ympäri metsää, välillä nuuskittiin maan ja ilman hajuja ja TOTTAKAI syötiin nami-nami lunta!
Välillä oltiin piilosilla.. eli minä piilouduin kivien, kantojen ja puitten taakse ja koirat kilpaa etsivät, että minne "mamma" hävisi.. ja voi sitä riemua, kun "mamma" löytyi!!
Enia oli tässä hommassa aika etevä.. Mimi sitten ja hännänhuippuna Ziva-sipuli.
Kyllä sitten kakaroille uni maittoi, kun metsästä kotia päästiin ;)
*

Itsenäisyyspäivä..

Hauskaa ja leppoisaa Itsenäisyyspäivää!

Zivan temppuja maneesilla

Tempputyttö Ziva-sipuli!

Tänään oltiin maneesilla viimeistä kertaa pentukoulussa Zivan kanssa.
Zivan kanssa ollaan harjoiteltu mm. näyttelykehäkäyttäymistä, seuraamista, seisomista, paikalla oloa.
Ollaan totuteltu vieraiden ihmisten käsittelyyn ja vieraiden koirien kanssa seurusteluun.

Koulutunnin päätteeksi koirat ovat saaneet riehua keskenään ja hauskaa on ollut!
Kuvissa Zivan lisäksi pentukoulun vetäjä Niina ja vas. kuvassa Niinan koira Ronja.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Zivan uusin kaveri pohjanpystykorva tyttö Sissi.
Ziva näytti Niinalle, miten osataan makkaraa kerjätä!

=)

Haravointia joulukuussa..

Jouluisella syyslomalla =0)

Mikäs sen urheillullisempaa on syyslomalla, kuin olla ulkona raikkaassa, vesitihkuisessa säässä ja haravoida! Itse asiassa, ihan HAUSKAA! Kun pukee kunnolla ja liikkuu, niin hyvin tarkenee =)

Mimi ja Enia


Mimi ja Enia olivat "avustamassa" mua haravatöissä.. tai avustamassa.. hmm.. miten sen nyt ottaa.. harava sai karvaiset jalat alleen ja lähti karkuun, lehtiläjä ei ollutkaan lehtiläjä.. jaloissani pyöri märkäisiä belgiriiviöitä..

No hauskaa ainakin riiviöillä oli.. ja vähän itselläkin.. oli pakko heitellä lehtiä koirien päälle.. joulukonnuutta mielessä ;0)

"Riiviöt lehtiläjässä"
Mimi ja Enia

Oli muuten helppoa tää haravointi, lehdet ei lähteneet lentoon, vaikka vähän tuulikin! Olivat ne sen verran märkiä ja raskaita, kun olivat jääneet syyslumen alle (kun lumisade syksyllä yllätti, niin ei ehtinyt kaikkia haravoimaan silloin pois.. tai olikohan silloin jo syyslaiskuutta ilmassa..).

Jouluinen syysloma Merjalla

Jouluinen "syysloma" viikko alkoi!

Ja samalla avattiin joulukalenterista eka luukku!
Laitettiin eilen ja vähän tänäänkin kynttilöitä pihalle ja sisälle.. sään suhteen ei kyllä uskoisi, että nyt on joulukuu! Lunta ei oo maassa yhtään ja taivaalta sataa vettä.. ja koirat on kuraisia , kun vähänkin riehuvat pihalla. Tylsää..

Mutta kieltämättä nuo kynttilät piristävät olotilaa ja joulukorttien askartelu ja joululaulut ja joululahjojen osto, Pinjan jalastakin on turvotus lähtenyt.. oon ihan joulumielellä.. jo nyt =)